perjantaina, elokuuta 25, 2006

Taimi

Olet juurtunut multiini.
Kuin pistokas
joka ei suostunutkaan unohtumaan lasiin.
Takerruit pieniin hetkiin
istutit itsesi minuun.
Ennen niin tyhjän ruukkuni
täytit ilolla, onnella.
Teit sinusta ja minusta meidät.

Runotorstain peruna sai minut taas romanttisiin tunnelmiin :-).

perjantaina, elokuuta 18, 2006

Ähäkutti

"Tuosta nyt ei voi tulla mitään"
sanoivat viisaat ja vanhemmat.
"Kyllä se loppuu kun jännitys lakkaa"
sanoi se kateellinen naistuttava.
"Kyllä se ohi menee,
kun pääsette kerran petiin"
yritti ystävä vakuuttaa.
"Ei se voi olla rakkautta
jos se tuolla tavalla alkaa"
väitti työkaverikin.

Kyllä siitä tuli vaikka mitä,
huolimatta viisaitten sanoista.
Eikä se loppunut millään
vaikka se jännitys väheni.
Eikä se mennyt ohi
monenkaan kerran jälkeen.
Kyllä siitä tuli rakkautta
vaikka se noin alkoikin.

Eikä meitä edes hävetä
olla näin sietämättömän onnellisia.
Repikää siitä, kateelliset.


Runotorstai jatkaa tekstihaasteita... Minusta teksti oli oikeaa onnellisuutta ivaava, vääntelehtiminen onnessaan koko yön sängyssä kuulostaa siltä että tyyppi on oikeasti onneton. Mutta vastineeni nyt kuitenkin onnesta, oikeasta sellaisesta.

keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Hetkeksi seisahda

Muistan mummoni,
sairaalassa vuoteenomana
kuinka hän kaipasikaan "sinkkua".
Me tuotiin sitä siskon kanssa,
viipale perinteistä joulukinkkua,
silavaakin reunalla.
Mutta ei se kelvannut.

Se olisi halunnut kokonaisen kinkun,
tai niin se sanoi.
Äiti väitti että mummo tahtoi
koko joulun sairaalaan.
Oikeassa taisi olla.

Naapurisängyn vanha nainen
huuteli aina meitä luokseen.
"Ihanat tytöt"
se sanoi
"tulisitte minuakin katsomaan".
Sillä ei kai ollut ketään.

Me aina mentiin ja puhuttiin sille.
Aikuiset ei ehtineet...
Se katsoi kiitollisena
joka kerta
otti käsistä kiinni ja höpötti.

Ei siihen kauaa mennyt
hyvän mielen aikaansaamiseen.
Joskus vaan täytyy pysähtyä
vaikka ei ehtisikään.
Aikuisenakin.


Vastaus Runotorstain vaikeaan haasteeseen, enemmän kai kertomus kuin runo...

lauantaina, elokuuta 05, 2006

Matkalla

Huokaan.
Ei löydy vaatteita.
Pengon kaappia, heittelen tavaroita laukkuun.
Vielä yhdet housut
jokohan olisin valmis.
Sinä odotat.

Jännittää.
Mitähän unohtui?
Istun autossa, katselen sivuprofiiliasi.
Vahvat kätesi ratilla
tietävät minne mennään.
Sinä hymyilet.

Runotorstai