Murkun kapinointia

"En syö.
En tota paskaa!
Ikinä."
Ilmoitti teini-ikäinen iltaruoalla.
Nytkö se alkoi
mietin
enkä ollut varma osaanko suhtautua.
Päätin kuitenkin
jättää sen ruoatta.

"En siivoa!
Ei ole mun sotkema!
Varmana!"
Huusi se myöhemmin illalla.
Tällaisena se jatkuu
mietin
ja aloin jo itsekseni hymyillä.
Olenhan joskus itsekin
ollut murrosikäinen.

Runotorstai 19. haaste

Vaikea päivä

Tänä nimenomaisena päivänä
haluaisin vetää peiton korvilleni.
Haluaisin unohtaa.
Mutta minä muistan kaiken.
Hyvät ja huonot, kauniit ja kipeätkin muistot.
Liiankin hyvin muistan.
Ei auta vaikka kuinka yritän.

Tänä nimenomaisena päivänä
niin monta kertaa juhlimme kaksin.
Haluaisin jo unohtaa.
Ehkä jonakin vuonna sitten
muistot eivät saa minua itkemään.
Hymyilen muistoilleni.
Se vuosi ei ole tämä.

Postia

Ei mitään.
Ei pienintäkään ajatusta.
Neitseellisen puhdas paperi edessäni
huutaa tekstiäni.
Kirje. Sinulle.

Rakkaani.
Montahan sanaa tarvitsisin
jotta voisit avata kirjeesi hymyillen
ja sanoa:
Kirje. Sinulta.

Runotorstai

Valo

Tunnelin päässä on valoa
sanotaan.
Minä räpistelin pimeässä
kuin lintu liian pienessä häkissään.
Ei näkynyt tunnelin päätä
ei kajastustakaan valosta.

Silmäni olivat tottuneet pimeään
enkä tajunnut,
että yhtenä päivänä olikin hämärää.
Minä avasin silmäni ammolleen
ja näin kun näinkin valoa.
Olin tullut tunnelin päähän.
Sinä odotit minua siellä.

Runotorstain Valo