Hylätty

Laatikkoon se joutui.
Lähdettyäsi jo toisen kerran,
lopullisesti,
löysin sen varastosta.

Päiväkirjani.
Ihmettelevä sävyni,
miksi on näin,
ajalta kun en vielä tajunnut.

Kirjoitukset loppuvat kuin seinään.
Tajusin.
Silloin sait lähteä,
ensimmäisen kerran.
Toisella kertaa en kirjoittanut.

Jos joskus kaipaisin sinua
avaisin kirjan ja muistaisin.
Toivoisin,
että ei enää tarvitsisi
särkyä tuhansiksi pirstaleiksi.

Kolmatta kertaa ei tule.

Runotorstain 23. haaste

Ikävä

Haistelen tyynyä
sivelen peittoa.
Vaellan levottomana
ympäri asuntoa.
Kukahan ruoan laittaisi?
Ei huvittaisi edes syödä.

Sinä olet poissa.
Vaikka vaan päivän
niin minä jo sekoan.

Ylpeys

Syntiäkö? Kenties.
Mutta ei auta.
Pakkohan sitä on jotain tuntea,
ylpeyttäkin joskus.
Itsestään -osasinpas!
Lapsestaan -niin sitä pitää!
Rakkaastaan -tuo on minun.
Vähän omahyväisyyttä mukana
mutta niin kai aina.
Kunhan ei niin niska kenossa kulkisi
että naamalleen kupsahtaa.

Runotorstai 21. haaste