Listalla

Hapuilen taskussa olevaa paperia
säännöllisesti, huomaamattani.
Avaan ulko-oven, taas koitan.
On se siellä.

Perillä avaan lappuni hartaana,
luen monta kertaa ja varmistelen.
Yliviivaan läpikäydyt.
Vieläkö jotain?

Kotona puran kassit tyytyväisenä.
Ihanan järjestelmällistä.
Mikä ei ollut listalla,
sitä ei tarvita.

Paitsi suolaa...

Portaat

Vielä muutama kymmen,
kyllä sinä jaksat.
Reippaasti nyt.
Mutta minua väsyttää
jalat eivät jaksa.
Ei enää yhtään askelmaa.
Ei ainakaan ennen seuraavaa nousua.

-Vaellusreitillä oli paljon portaita...

Runotorstai, pitkästä aikaa.

Riimien rustausta (Portsmouth vs. Liverpool)

Olkkarista meteliä pukkaa
tv:n jalkapallo tyttörukkaa
ahdistaa niin vietävästi.
Kunpa joskus älykkäästi
tajuais tuo miespolo
että siipan hyvä olo
joskus kiinni siitä ompi
ettei melutaso pompi
alvariinsa korkeemmaksi.
Ja kun Poolilla käy flaksi
usko mua et huudosta armaan
häiriintyy jo naapurikin varmaan.

Runotorstai

Kaksikymmentä sanaa muttei mitään asiaa

Tuijotan monitoria.
Tyhjää, kuten televisiossakin.
Erona vain se, että tämän tyhjyyden osaan täyttää.
Ohjelman tyhjänpäiväisyyttä ei täytä mikään.
Tervetuloa digiaikaan.



Runotorstai haastoi käyttämään 20 sanaa tästä hetkestä. Ei ollenkaan minun kuuloiseni runo mutta kyhäelmä kumminkin.

Uni

Minua laiskotti joten kävin testaamassa runokonetta :-). Tulos ei miellyttänyt mutta koska sanat ovat minusta lähtöisin, käytin niitä inspiksenä. Linkki runokoneeseen kuitenkin on paikallaan.

En tahdo kadottaa sateenropinaa!
Raukea sieluni syleilee kuvitelmiaan
kietoudun uneeni kuin pehmeään pilveen.
Hiljaisuus humisee korvissani.
Viileä ilmavirta ikkunasta
kadottaa lämmön poskeltani.
Levoton mieleni tyyntyneenä
tajuntani avautuu aamuun.

Runotorstai

Kas kummaa

Olen vaiti.
Kerrankin, sinä sanoisit.
Joskus ei tarvitse sanoa mitään,
riittää kun on.

Ja minä olen.
Tässä hetkessä, sinun kanssasi.
Eikä sanojakaan tarvita.
Olen sinun.

Runotorstai

Tuoretta?

Kupissa höyryävä kahvi,
joka kahden tunnin kuluttua keitosta
on kaikonnut tuoreusmielikuvista
yhtä kauas kuin mätä omena,
on kitkerää.
Sitä juodessani silti hymyilen
sillä sinä olet sen keittänyt.

Minä en toimi ilman kahvia,
ajatus ei kulje eikä jalkani suostu liikkumaan.
Sinä vaikutat minuun samoin.
Kahvista luopuisin,
mutta sormus sormessani ehkä takaa
että päiväannos sinua on taattu loppuiäkseni.

Runotorstai