Minua laiskotti joten kävin testaamassa runokonetta :-). Tulos ei miellyttänyt mutta koska sanat ovat minusta lähtöisin, käytin niitä inspiksenä. Linkki runokoneeseen kuitenkin on paikallaan.
En tahdo kadottaa sateenropinaa!
Raukea sieluni syleilee kuvitelmiaan
kietoudun uneeni kuin pehmeään pilveen.
Hiljaisuus humisee korvissani.
Viileä ilmavirta ikkunasta
kadottaa lämmön poskeltani.
Levoton mieleni tyyntyneenä
tajuntani avautuu aamuun.
Runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Olet kuvannut runossasi eloisalla tavalla unen eri asteita nukahtamisesta uuteen heräämiseen. Mukavan levollinen runo.
Minuapa laiskottaa niin paljon etten viitsi hakea mitään runokoneita.
Muakin lasikottaa noi koneet. sanoja on suu täynnä ja tulee semmoinen runo kuin tulee. Tossa lopussa jotain upeaa.
Lähetä kommentti