torstaina, elokuuta 09, 2007

Tuoretta?

Kupissa höyryävä kahvi,
joka kahden tunnin kuluttua keitosta
on kaikonnut tuoreusmielikuvista
yhtä kauas kuin mätä omena,
on kitkerää.
Sitä juodessani silti hymyilen
sillä sinä olet sen keittänyt.

Minä en toimi ilman kahvia,
ajatus ei kulje eikä jalkani suostu liikkumaan.
Sinä vaikutat minuun samoin.
Kahvista luopuisin,
mutta sormus sormessani ehkä takaa
että päiväannos sinua on taattu loppuiäkseni.

Runotorstai

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä, minäkin voisin luopua JOPA koruista......mitäö en nuorena olisi uskonut. Kaikkea sitä. Hieno runo.

Anonyymi kirjoitti...

- Sano nyt.
- Enkä sano.

Hallatar kirjoitti...

Tuoreen kahvin tuulahdus...
Ja suuria haaveita. =)

aallotar kirjoitti...

Kiitos kommenteista.¨
-Hallatar: Ei enää haave :-) tuossa se timantti kimaltelee.

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimiä mietteitä haalean kitkerästä kahvista huolimatta...