Erittäin huono ellen surkein

Voisinko enää paskempi olla
jos oisin tunkiolla?
Päänihän on suorastaan mätä
ja vaikka sulla ois kummoinen hätä
en muuten auta.
Vitsit mikä nauta!
Olenhan varsin rumakin
peittoan myrkkysumakin
jo pelkällä hiuspehkolla.
Vaan tohdinko olla
vihainen
kun kysyt olenko
kateellinen
No tietenkin o l e n olen OLEN!!!

Bed time story

Valitsen hartaasti vaatteita,
näyttäisinpä kauniilta silmiisi.
Puen päälleni monta kerrosta
alusvaattetkin sävy sävyyn.

Miksi ihmeessä vaivaudunkaan.

Voisinhan jättää vaatteet kaappiin
sinä riisut minut jo eteisessä.
Toivottavasti muistin sulkea oven
etteivät naapurit häiriinny.

Valkoinen

Olisinpa sellainen.
Uusi. Puhdas.
Kuin ensilumi aamulla
ennen yhtään kävelijää.

Mutta minussa on jälkiä.
Arpia. Edellisen suhteen jättämiä.
Harmaita alueita jotka joku muu tahrasi.
Sinä et sille mitään voi.

Et sinä minusta valkoista saa, käyttämätöntä.
Korkeintaan kääntämällä sivua
tulee tällaisesta suttupaperista puhdas.
Jaksaisitko yrittää?

Runotorstain 25. haaste

Hylätty

Laatikkoon se joutui.
Lähdettyäsi jo toisen kerran,
lopullisesti,
löysin sen varastosta.

Päiväkirjani.
Ihmettelevä sävyni,
miksi on näin,
ajalta kun en vielä tajunnut.

Kirjoitukset loppuvat kuin seinään.
Tajusin.
Silloin sait lähteä,
ensimmäisen kerran.
Toisella kertaa en kirjoittanut.

Jos joskus kaipaisin sinua
avaisin kirjan ja muistaisin.
Toivoisin,
että ei enää tarvitsisi
särkyä tuhansiksi pirstaleiksi.

Kolmatta kertaa ei tule.

Runotorstain 23. haaste

Ikävä

Haistelen tyynyä
sivelen peittoa.
Vaellan levottomana
ympäri asuntoa.
Kukahan ruoan laittaisi?
Ei huvittaisi edes syödä.

Sinä olet poissa.
Vaikka vaan päivän
niin minä jo sekoan.

Ylpeys

Syntiäkö? Kenties.
Mutta ei auta.
Pakkohan sitä on jotain tuntea,
ylpeyttäkin joskus.
Itsestään -osasinpas!
Lapsestaan -niin sitä pitää!
Rakkaastaan -tuo on minun.
Vähän omahyväisyyttä mukana
mutta niin kai aina.
Kunhan ei niin niska kenossa kulkisi
että naamalleen kupsahtaa.

Runotorstai 21. haaste

Murkun kapinointia

"En syö.
En tota paskaa!
Ikinä."
Ilmoitti teini-ikäinen iltaruoalla.
Nytkö se alkoi
mietin
enkä ollut varma osaanko suhtautua.
Päätin kuitenkin
jättää sen ruoatta.

"En siivoa!
Ei ole mun sotkema!
Varmana!"
Huusi se myöhemmin illalla.
Tällaisena se jatkuu
mietin
ja aloin jo itsekseni hymyillä.
Olenhan joskus itsekin
ollut murrosikäinen.

Runotorstai 19. haaste

Vaikea päivä

Tänä nimenomaisena päivänä
haluaisin vetää peiton korvilleni.
Haluaisin unohtaa.
Mutta minä muistan kaiken.
Hyvät ja huonot, kauniit ja kipeätkin muistot.
Liiankin hyvin muistan.
Ei auta vaikka kuinka yritän.

Tänä nimenomaisena päivänä
niin monta kertaa juhlimme kaksin.
Haluaisin jo unohtaa.
Ehkä jonakin vuonna sitten
muistot eivät saa minua itkemään.
Hymyilen muistoilleni.
Se vuosi ei ole tämä.

Postia

Ei mitään.
Ei pienintäkään ajatusta.
Neitseellisen puhdas paperi edessäni
huutaa tekstiäni.
Kirje. Sinulle.

Rakkaani.
Montahan sanaa tarvitsisin
jotta voisit avata kirjeesi hymyillen
ja sanoa:
Kirje. Sinulta.

Runotorstai

Valo

Tunnelin päässä on valoa
sanotaan.
Minä räpistelin pimeässä
kuin lintu liian pienessä häkissään.
Ei näkynyt tunnelin päätä
ei kajastustakaan valosta.

Silmäni olivat tottuneet pimeään
enkä tajunnut,
että yhtenä päivänä olikin hämärää.
Minä avasin silmäni ammolleen
ja näin kun näinkin valoa.
Olin tullut tunnelin päähän.
Sinä odotit minua siellä.

Runotorstain Valo

Taimi

Olet juurtunut multiini.
Kuin pistokas
joka ei suostunutkaan unohtumaan lasiin.
Takerruit pieniin hetkiin
istutit itsesi minuun.
Ennen niin tyhjän ruukkuni
täytit ilolla, onnella.
Teit sinusta ja minusta meidät.

Runotorstain peruna sai minut taas romanttisiin tunnelmiin :-).

Ähäkutti

"Tuosta nyt ei voi tulla mitään"
sanoivat viisaat ja vanhemmat.
"Kyllä se loppuu kun jännitys lakkaa"
sanoi se kateellinen naistuttava.
"Kyllä se ohi menee,
kun pääsette kerran petiin"
yritti ystävä vakuuttaa.
"Ei se voi olla rakkautta
jos se tuolla tavalla alkaa"
väitti työkaverikin.

Kyllä siitä tuli vaikka mitä,
huolimatta viisaitten sanoista.
Eikä se loppunut millään
vaikka se jännitys väheni.
Eikä se mennyt ohi
monenkaan kerran jälkeen.
Kyllä siitä tuli rakkautta
vaikka se noin alkoikin.

Eikä meitä edes hävetä
olla näin sietämättömän onnellisia.
Repikää siitä, kateelliset.


Runotorstai jatkaa tekstihaasteita... Minusta teksti oli oikeaa onnellisuutta ivaava, vääntelehtiminen onnessaan koko yön sängyssä kuulostaa siltä että tyyppi on oikeasti onneton. Mutta vastineeni nyt kuitenkin onnesta, oikeasta sellaisesta.

Hetkeksi seisahda

Muistan mummoni,
sairaalassa vuoteenomana
kuinka hän kaipasikaan "sinkkua".
Me tuotiin sitä siskon kanssa,
viipale perinteistä joulukinkkua,
silavaakin reunalla.
Mutta ei se kelvannut.

Se olisi halunnut kokonaisen kinkun,
tai niin se sanoi.
Äiti väitti että mummo tahtoi
koko joulun sairaalaan.
Oikeassa taisi olla.

Naapurisängyn vanha nainen
huuteli aina meitä luokseen.
"Ihanat tytöt"
se sanoi
"tulisitte minuakin katsomaan".
Sillä ei kai ollut ketään.

Me aina mentiin ja puhuttiin sille.
Aikuiset ei ehtineet...
Se katsoi kiitollisena
joka kerta
otti käsistä kiinni ja höpötti.

Ei siihen kauaa mennyt
hyvän mielen aikaansaamiseen.
Joskus vaan täytyy pysähtyä
vaikka ei ehtisikään.
Aikuisenakin.


Vastaus Runotorstain vaikeaan haasteeseen, enemmän kai kertomus kuin runo...

Matkalla

Huokaan.
Ei löydy vaatteita.
Pengon kaappia, heittelen tavaroita laukkuun.
Vielä yhdet housut
jokohan olisin valmis.
Sinä odotat.

Jännittää.
Mitähän unohtui?
Istun autossa, katselen sivuprofiiliasi.
Vahvat kätesi ratilla
tietävät minne mennään.
Sinä hymyilet.

Runotorstai

Leikki

Katso mua ja tajua
en mä leiki kotia
sinun lastesi kanssa

Tää on nyt mun elämä
ilman suakin elettävä
minun lasteni kanssa

Yksin, erossa, yhdessä
minä äiti, sinä isä
meidän lastemme kanssa

Runotorstai

Kohtaaminen

Näen sen.
Kadun kulmassa
toisella puolella.
Voi kun se ei huomaisi,
mietin.
Huomaahan se.
Moikkaan.
Se juoksee autojen välistä
ilahtuneen näköisenä.
Mitä sulle kuuluu?

No niin.
Nyt se on sanottava.
Me sitten erottiin.
Voi kun se ei säälisi,
mietin.
Eihän se.
Naurahdan.
Jatketaan matkaa yhdessä
lähimpään kahvilaan.
Sillekin kuuluu hyvää.

Runotorstai

Siirretyt säkeet

1.7.2006
"Lauantain runoilua"

Unen kirveltäessä vielä silmiäni,
haukotuksen venyttäessä leukaperiä
olet siinä.
Katsot minua yhä hymyillen
kuin et olisi nukkunutkaan.
Minun sisimpääni
näkee yhdellä katseella.
Olen onnellinen taas.

Runotorstai: Aamu.

6.7.2006
"Arvaisikohan aihetta antamatta..."

...mistä tässä oikein on kyse?

Ääni puhelimessa, vieras,
miehen ääni.
Sanoo: Minä täällä moi.
Ja minä istahdan kesken töitteni
järkyttyneenä...
Noin nopeaan se kasvoi.
Minun poikani
äsken päätä pienempi
nyt jo mittaiseni, iso mies.
Vieläkö vuosienkin päästä
muistelen tätä hetkeä
jolloin kasvun kuuli äänestä?

-Tämähän oli tietysti Runotorstain inspiroima Muutos.

18.7.2006
"Ugly"

Finni leuassa,
silmät turvoksissa.
Iho kiristää hilseilevänä poskipäistä
rasvaisuus nenän päässä on kaukaakin havaittava.
Hiukset harottavat,
juurikasvukin puolet pituudesta.
Sinä vain et tajua
rumuuttani kaikenkattavaa.
Sanot: "Kaunis. Aina."
Suon sinulle mielipiteesi.

Runotorstain Rumuus (vaihteeksi :-P)

Astian avaus

Ajattelin avata astian ajatuksilleni
rankemmillekin runoiluille.
Kieleni kalkatuksen koitan keskittää
tähän tämänlaiseen tarinointiin
muualle muunlaiseen mutinaan.