"Tuosta nyt ei voi tulla mitään"
sanoivat viisaat ja vanhemmat.
"Kyllä se loppuu kun jännitys lakkaa"
sanoi se kateellinen naistuttava.
"Kyllä se ohi menee,
kun pääsette kerran petiin"
yritti ystävä vakuuttaa.
"Ei se voi olla rakkautta
jos se tuolla tavalla alkaa"
väitti työkaverikin.
Kyllä siitä tuli vaikka mitä,
huolimatta viisaitten sanoista.
Eikä se loppunut millään
vaikka se jännitys väheni.
Eikä se mennyt ohi
monenkaan kerran jälkeen.
Kyllä siitä tuli rakkautta
vaikka se noin alkoikin.
Eikä meitä edes hävetä
olla näin sietämättömän onnellisia.
Repikää siitä, kateelliset.
Runotorstai jatkaa tekstihaasteita... Minusta teksti oli oikeaa onnellisuutta ivaava, vääntelehtiminen onnessaan koko yön sängyssä kuulostaa siltä että tyyppi on oikeasti onneton. Mutta vastineeni nyt kuitenkin onnesta, oikeasta sellaisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tekstihaasteessahan on kyse siitä, mitä ajatuksia teksti kirjoittajassa herättää. Pidän runostasi, siinä on hienoa rakkauden ylistystä olematta ylistävä.
Aallotar, hyvä runo rakkauden syntymisestä. Olen usein sanonut, että onnekkaita ne, joiden rakastuminen kestää niin pitkään, että rakkaus ehtii syntyä. Tässä se on sinun kuvaamanasi!
Olin iloinen jatko-kommentistasi, sillä olen kanssasi samaa mieltä ja yritin tuoda sen esiin omassa runossani, mutta en kai tarpeeksi selvästi. Siis joiden täytyy ulvoa onneaan : . . . ???
Ihana runo!!! ;D
-Kiitos tui ja hallatar :-). -Sikuri olit mielestäni hyvin onnistunut runossasi.
Lähetä kommentti