tiistaina, elokuuta 21, 2007

Kas kummaa

Olen vaiti.
Kerrankin, sinä sanoisit.
Joskus ei tarvitse sanoa mitään,
riittää kun on.

Ja minä olen.
Tässä hetkessä, sinun kanssasi.
Eikä sanojakaan tarvita.
Olen sinun.

Runotorstai

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinkö kummaa, ettei toistumisesta ole takeita?

Anonyymi kirjoitti...

Ihana lämmin tunnelma. Paljon ajatuksia kytketty pieneen hetkeen. Pidin tästä - anteeksi luokittelu - eniten tämän runotorstain sadosta. Ehkä ajatusten vuoksi, jotka osuivat omiini. Ehkä tiiviyden ja kielen soljuvuuden vuoksi. Ehkä niiden kaikkien...

aallotar kirjoitti...

Kiitos kommenteista :-) itse olen kovin laiska niitä laittamaan *häpeän juu*.
Helanes: Juu on erittäin kummaa että minä olen hiljaa :-D
Lara: Musta tuntuu että kaikki mun runot jollain tavoin liittyy rakkauteen... En tiedä onko hyvä vai ei mutta ainakin tunne on suoraan sydämestä. Kehut lämmitti, kiitos :-)