"En syö.
En tota paskaa!
Ikinä."
Ilmoitti teini-ikäinen iltaruoalla.
Nytkö se alkoi
mietin
enkä ollut varma osaanko suhtautua.
Päätin kuitenkin
jättää sen ruoatta.
"En siivoa!
Ei ole mun sotkema!
Varmana!"
Huusi se myöhemmin illalla.
Tällaisena se jatkuu
mietin
ja aloin jo itsekseni hymyillä.
Olenhan joskus itsekin
ollut murrosikäinen.
Runotorstai 19. haaste
perjantaina, syyskuuta 29, 2006
maanantaina, syyskuuta 25, 2006
Vaikea päivä
Tänä nimenomaisena päivänä
haluaisin vetää peiton korvilleni.
Haluaisin unohtaa.
Mutta minä muistan kaiken.
Hyvät ja huonot, kauniit ja kipeätkin muistot.
Liiankin hyvin muistan.
Ei auta vaikka kuinka yritän.
Tänä nimenomaisena päivänä
niin monta kertaa juhlimme kaksin.
Haluaisin jo unohtaa.
Ehkä jonakin vuonna sitten
muistot eivät saa minua itkemään.
Hymyilen muistoilleni.
Se vuosi ei ole tämä.
haluaisin vetää peiton korvilleni.
Haluaisin unohtaa.
Mutta minä muistan kaiken.
Hyvät ja huonot, kauniit ja kipeätkin muistot.
Liiankin hyvin muistan.
Ei auta vaikka kuinka yritän.
Tänä nimenomaisena päivänä
niin monta kertaa juhlimme kaksin.
Haluaisin jo unohtaa.
Ehkä jonakin vuonna sitten
muistot eivät saa minua itkemään.
Hymyilen muistoilleni.
Se vuosi ei ole tämä.
lauantaina, syyskuuta 23, 2006
Postia
Ei mitään.
Ei pienintäkään ajatusta.
Neitseellisen puhdas paperi edessäni
huutaa tekstiäni.
Kirje. Sinulle.
Rakkaani.
Montahan sanaa tarvitsisin
jotta voisit avata kirjeesi hymyillen
ja sanoa:
Kirje. Sinulta.
Runotorstai
Ei pienintäkään ajatusta.
Neitseellisen puhdas paperi edessäni
huutaa tekstiäni.
Kirje. Sinulle.
Rakkaani.
Montahan sanaa tarvitsisin
jotta voisit avata kirjeesi hymyillen
ja sanoa:
Kirje. Sinulta.
Runotorstai
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006
Valo
Tunnelin päässä on valoa
sanotaan.
Minä räpistelin pimeässä
kuin lintu liian pienessä häkissään.
Ei näkynyt tunnelin päätä
ei kajastustakaan valosta.
Silmäni olivat tottuneet pimeään
enkä tajunnut,
että yhtenä päivänä olikin hämärää.
Minä avasin silmäni ammolleen
ja näin kun näinkin valoa.
Olin tullut tunnelin päähän.
Sinä odotit minua siellä.
Runotorstain Valo
sanotaan.
Minä räpistelin pimeässä
kuin lintu liian pienessä häkissään.
Ei näkynyt tunnelin päätä
ei kajastustakaan valosta.
Silmäni olivat tottuneet pimeään
enkä tajunnut,
että yhtenä päivänä olikin hämärää.
Minä avasin silmäni ammolleen
ja näin kun näinkin valoa.
Olin tullut tunnelin päähän.
Sinä odotit minua siellä.
Runotorstain Valo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)