Kysyisitpä jo.
Haluaisin niin kuulla sen.
Minä en voi, eihän se sovi.
On niin kovin aikaistakin.
Tiedän että aiot joskus,
mutten malttaisi odottaa.
Olen kärsimätön.
Enkä kuitenkaan halua.
Vai haluanko?
Pelkään ajoitustasi.
Entä jos hetki on väärä,
minä olen väärässä...
Entä jos se ei olekaan järkevää?
Etkö voisi,
ajatukseni lukemalla,
ymmärtää sen hetken
joka on minulle oikea.
Vastaisin kyllä.
Runotorstai 38. haaste (haasteen vierestä menee mutta menköön...)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Niin jotta kosintaanko?
No eihäön se vierestä mennyt. Jos olisi perjantai, voisin ajatella mitä vain, mutta nyt jäin miettimään että mihin sitä vastaiskaan. Tunnelmainen runo.
Kiitos Helanes ja Genoveeva. Mun runoista tuppaa aina tulemaan kaihoisia...
Rauhallinen. Vähän proosarunon tyylinen.
Ihan kuin omia ajatuksiani! =)
Näim jopa tuommoista unta...
Sul on mun luonto!
Lähetä kommentti