Ei mitään.
Ei pienintäkään ajatusta.
Neitseellisen puhdas paperi edessäni
huutaa tekstiäni.
Kirje. Sinulle.
Rakkaani.
Montahan sanaa tarvitsisin
jotta voisit avata kirjeesi hymyillen
ja sanoa:
Kirje. Sinulta.
Runotorstai
lauantaina, syyskuuta 23, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Et montaa. Kirjoitit ne juuri. :)
Lähetä kommentti