Laatikkoon se joutui.
Lähdettyäsi jo toisen kerran,
lopullisesti,
löysin sen varastosta.
Päiväkirjani.
Ihmettelevä sävyni,
miksi on näin,
ajalta kun en vielä tajunnut.
Kirjoitukset loppuvat kuin seinään.
Tajusin.
Silloin sait lähteä,
ensimmäisen kerran.
Toisella kertaa en kirjoittanut.
Jos joskus kaipaisin sinua
avaisin kirjan ja muistaisin.
Toivoisin,
että ei enää tarvitsisi
särkyä tuhansiksi pirstaleiksi.
Kolmatta kertaa ei tule.
Runotorstain 23. haaste
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hylätty päiväkirja todistaa toisenlaisen hylkäyksen. Pidin runon ajatuksesta.
Kiitos. Ajatus ehkä olikin hyvä mutta toteutus... Meni liian pitkäksi omaan makuuni. Mä yleensä kirjoitan suoraan, en korjaile jälkeenpäin, mutta tätä tekis mieleni jotenkin korjata...
Lähetä kommentti