Erittäin huono ellen surkein

Voisinko enää paskempi olla
jos oisin tunkiolla?
Päänihän on suorastaan mätä
ja vaikka sulla ois kummoinen hätä
en muuten auta.
Vitsit mikä nauta!
Olenhan varsin rumakin
peittoan myrkkysumakin
jo pelkällä hiuspehkolla.
Vaan tohdinko olla
vihainen
kun kysyt olenko
kateellinen
No tietenkin o l e n olen OLEN!!!

Bed time story

Valitsen hartaasti vaatteita,
näyttäisinpä kauniilta silmiisi.
Puen päälleni monta kerrosta
alusvaattetkin sävy sävyyn.

Miksi ihmeessä vaivaudunkaan.

Voisinhan jättää vaatteet kaappiin
sinä riisut minut jo eteisessä.
Toivottavasti muistin sulkea oven
etteivät naapurit häiriinny.

Valkoinen

Olisinpa sellainen.
Uusi. Puhdas.
Kuin ensilumi aamulla
ennen yhtään kävelijää.

Mutta minussa on jälkiä.
Arpia. Edellisen suhteen jättämiä.
Harmaita alueita jotka joku muu tahrasi.
Sinä et sille mitään voi.

Et sinä minusta valkoista saa, käyttämätöntä.
Korkeintaan kääntämällä sivua
tulee tällaisesta suttupaperista puhdas.
Jaksaisitko yrittää?

Runotorstain 25. haaste

Hylätty

Laatikkoon se joutui.
Lähdettyäsi jo toisen kerran,
lopullisesti,
löysin sen varastosta.

Päiväkirjani.
Ihmettelevä sävyni,
miksi on näin,
ajalta kun en vielä tajunnut.

Kirjoitukset loppuvat kuin seinään.
Tajusin.
Silloin sait lähteä,
ensimmäisen kerran.
Toisella kertaa en kirjoittanut.

Jos joskus kaipaisin sinua
avaisin kirjan ja muistaisin.
Toivoisin,
että ei enää tarvitsisi
särkyä tuhansiksi pirstaleiksi.

Kolmatta kertaa ei tule.

Runotorstain 23. haaste

Ikävä

Haistelen tyynyä
sivelen peittoa.
Vaellan levottomana
ympäri asuntoa.
Kukahan ruoan laittaisi?
Ei huvittaisi edes syödä.

Sinä olet poissa.
Vaikka vaan päivän
niin minä jo sekoan.

Ylpeys

Syntiäkö? Kenties.
Mutta ei auta.
Pakkohan sitä on jotain tuntea,
ylpeyttäkin joskus.
Itsestään -osasinpas!
Lapsestaan -niin sitä pitää!
Rakkaastaan -tuo on minun.
Vähän omahyväisyyttä mukana
mutta niin kai aina.
Kunhan ei niin niska kenossa kulkisi
että naamalleen kupsahtaa.

Runotorstai 21. haaste

Murkun kapinointia

"En syö.
En tota paskaa!
Ikinä."
Ilmoitti teini-ikäinen iltaruoalla.
Nytkö se alkoi
mietin
enkä ollut varma osaanko suhtautua.
Päätin kuitenkin
jättää sen ruoatta.

"En siivoa!
Ei ole mun sotkema!
Varmana!"
Huusi se myöhemmin illalla.
Tällaisena se jatkuu
mietin
ja aloin jo itsekseni hymyillä.
Olenhan joskus itsekin
ollut murrosikäinen.

Runotorstai 19. haaste