Portaat

Vielä muutama kymmen,
kyllä sinä jaksat.
Reippaasti nyt.
Mutta minua väsyttää
jalat eivät jaksa.
Ei enää yhtään askelmaa.
Ei ainakaan ennen seuraavaa nousua.

-Vaellusreitillä oli paljon portaita...

Runotorstai, pitkästä aikaa.

Riimien rustausta (Portsmouth vs. Liverpool)

Olkkarista meteliä pukkaa
tv:n jalkapallo tyttörukkaa
ahdistaa niin vietävästi.
Kunpa joskus älykkäästi
tajuais tuo miespolo
että siipan hyvä olo
joskus kiinni siitä ompi
ettei melutaso pompi
alvariinsa korkeemmaksi.
Ja kun Poolilla käy flaksi
usko mua et huudosta armaan
häiriintyy jo naapurikin varmaan.

Runotorstai

Kaksikymmentä sanaa muttei mitään asiaa

Tuijotan monitoria.
Tyhjää, kuten televisiossakin.
Erona vain se, että tämän tyhjyyden osaan täyttää.
Ohjelman tyhjänpäiväisyyttä ei täytä mikään.
Tervetuloa digiaikaan.



Runotorstai haastoi käyttämään 20 sanaa tästä hetkestä. Ei ollenkaan minun kuuloiseni runo mutta kyhäelmä kumminkin.

Uni

Minua laiskotti joten kävin testaamassa runokonetta :-). Tulos ei miellyttänyt mutta koska sanat ovat minusta lähtöisin, käytin niitä inspiksenä. Linkki runokoneeseen kuitenkin on paikallaan.

En tahdo kadottaa sateenropinaa!
Raukea sieluni syleilee kuvitelmiaan
kietoudun uneeni kuin pehmeään pilveen.
Hiljaisuus humisee korvissani.
Viileä ilmavirta ikkunasta
kadottaa lämmön poskeltani.
Levoton mieleni tyyntyneenä
tajuntani avautuu aamuun.

Runotorstai

Kas kummaa

Olen vaiti.
Kerrankin, sinä sanoisit.
Joskus ei tarvitse sanoa mitään,
riittää kun on.

Ja minä olen.
Tässä hetkessä, sinun kanssasi.
Eikä sanojakaan tarvita.
Olen sinun.

Runotorstai

Tuoretta?

Kupissa höyryävä kahvi,
joka kahden tunnin kuluttua keitosta
on kaikonnut tuoreusmielikuvista
yhtä kauas kuin mätä omena,
on kitkerää.
Sitä juodessani silti hymyilen
sillä sinä olet sen keittänyt.

Minä en toimi ilman kahvia,
ajatus ei kulje eikä jalkani suostu liikkumaan.
Sinä vaikutat minuun samoin.
Kahvista luopuisin,
mutta sormus sormessani ehkä takaa
että päiväannos sinua on taattu loppuiäkseni.

Runotorstai

Armo

Saatan antaa anteeksi sinulle.
Hänellekin jopa.
Kauheuksia, ilkeitä sanoja.
Itselleni en koskaan.

Ruoskin itseäni
pienistä virheistä,
tekemättömistä teoista,
ajatuksen alkioistakin
loputtomiin.

En osaa vieläkään
vaikka kuinka tahtoisin
antaa itselleni armoa.
Opettaisitko minua?

Runotorstain Armo (kaikessa huonoudessaankin totta)

Kaunein sana

Rakas.
Sinun sanomanasi
kuin hyväily niskassani.
Minun maailmani kaunein sana
tänään.


Runotorstain 40. haaste

Ajatuksen voimalla

Kysyisitpä jo.
Haluaisin niin kuulla sen.
Minä en voi, eihän se sovi.
On niin kovin aikaistakin.

Tiedän että aiot joskus,
mutten malttaisi odottaa.
Olen kärsimätön.
Enkä kuitenkaan halua.
Vai haluanko?

Pelkään ajoitustasi.
Entä jos hetki on väärä,
minä olen väärässä...
Entä jos se ei olekaan järkevää?

Etkö voisi,
ajatukseni lukemalla,
ymmärtää sen hetken
joka on minulle oikea.

Vastaisin kyllä.

Runotorstai 38. haaste (haasteen vierestä menee mutta menköön...)

Miksi?

Aina sinut nähdessäni
herään kuin unesta.
Muille niin tavalliset kasvosi
minun silmiini ne ihanimmat.

Miksi rakastankaan sinua niin?

Ethän ollut se unelmieni prinssi
et edes viimeinen hätävara.
Tulit silti ja veit jalat altani
hymylläsi, olemalla sinä.

Miksi rakastankaan sinua niin?

Koska olet juuri siinä
ihan vain minua varten.

Runotorstain Miksi?